Ajatuksia yrittäjistä ja yrittäjyydestä

Erilaisia oppaita yritysmaailmaan voi lukea lukemattomia tunteja, mutta mikään ei vedä vertoja omakohtaiselle kokemukselle. Jos alkaa miettimään oman yrityksen perustamista, on aina kullan arvoista, jos lähipiiristä löytyy joku, joka on jo käynyt läpi samoja asioita, ja joilta voi kysellä niitä typeriäkin kysymyksiä.

Ajatuksia yrittäjistä ja yrittäjyydestä

Jokainen tekee jotain virheitä yrittäjyytensä aikana. Kysymys saattaa olla alunperin väärän yhtiömuodon valitsemisesta tai huonoista tai epärealistisista suunnitelmista. Surullisimmat tarinat yleensä syntyvät siitä, että on luotettu vääriin ihmisiin. Jopa perheenjäsenet saattavat pettää luottamuksen, ja pahimmillaan edessä on vuosien velkahelvetti. Itse olen tuntenut yrittäjiä aina osa-aikaisista freelance kirjoittajista keskisuurien yritysten johtajiin ja omistajiin. Olen yrittänyt tähän listata luonteenpiirteitä ja ajatuksia siitä, mikä mielestäni tekee tuottavan ja pitkäkestoisen yrityksen, ja mitä omien tuttavien kohdalle sattuneita sudenkuoppia kannattaa välttää.

Yhteisiä nimittäjiä

Yhteistä kaikille tuntemilleni yrittäjille on se, että he eivät oikein koskaan ole vapaalla. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö heillä olisi lomaa tai vapaapäiviä. He ovat vain niin kiinnostuneita omasta alastaan, että ottavat inspiraatiota uusista asioista, joita vastaan tulee. He eivät ajattele sitä niinkään työnä kuin elämäntapana. Otetaan muutama esimerkki selventämään asiaa. Olin kerran graafisen suunnittelijan kanssa lomalla. Hänellä on hyvin toimeentuleva yhden naisen yritys, ja joskus palkkaa muitakin ihmisiä isommissa projekteissa. Rantalomalla hän tutki ja kuvasi tarkkaan eri simpukoita, koska hän oli kiinnostunut muodoista ja luonnon muotomaailman käyttämisestä työssään. Hän ei pitänyt sitä työskentelynä, vaan jatkona omalle henkilökohtaiselle kiinnostukselleen. Toisena esimerkkinä voidaan pitää menestyvää ravintoloitsijaa. Aina lomalla hän pyrkii joko vierailemaan paikallisilla viinitiloilla, kaupungin parhaimmassa tai mielenkiintoisimmassa ravintolassa tai maistamaan jotain uutta. Näistä hän saa ideoita omaan yritykseensä, mutta ei miellä tekevänsä varsinaisesti töitä lomallaan. Toinen yhteinen nimittäjä yrittäjähenkisille tutuilleni on, että silloin kun ollaan töissä, kelloa ei katsota. Tietenkin jos yrityksellä on aukioloajat, niitä noudatetaan, mutta varsinkin yksityiset elinkeinonharjoittajat saattavat painaa hommaa kellon ympäri, kun projekti on päällä ja takaraja häämöttää. Jos työntekijä on kipeänä, hommat hoidetaan itse. Paperityöt tehdään silloin kun on aikaa, usein iltaisin tai viikonloppuisin.

 

Useita muitakin yhteisiä nimittäjiä on, kuten yksilön halu pysyä oman alansa kehityksessä mukana, ja kouluttaa itseään mahdollisuuksien mukaan. Tukiverkosto on myös tärkeä, perhe ja ystävät ovat yrittäjän selkäranka, ja heidän tulee ymmärtää ja kannustaa, mutta myös antaa arvokasta, rehellistä palautetta. Olen huomannut, että varsinkin yksityiset elinkeinonharjoittajat hyötyvät muiden samassa tilanteessa työskentelevien verkostosta. Verkostoituminen ja jopa asiakkaiden ohjaaminen ns. “Kollegoille” hyödyttää yleensä kaikkia osapuolia pitkällä aikavälillä. Ongelmista voi myös puhua ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät tilanteen ilman sen suurempia selityksiä. Ja todelliset yrittäjät myös ymmärtävät rajoituksensa, ja sen, että ihan kaikessa ei voi olla loistava. Jos taloushallinto tai kirjanpito ei ole se oma vahvuus, sen voi aina antaa ulkopuolisen ammattilaisen hoidettavaksi. Kun keskitytään omiin vahvuusalueisiin, ei tarvitse tuhlata turhaa energiaa ja aikaa itselle tuntemattomille osa-alueille.

 

Aina kaikki eivät onnistu

Sitten on tietenkin niitä esimerkkejä, jotka eivät pääty yhtä onnellisesti. Edellenkin puhun vain oman kokemuspiirini yrittäjistä, olen varma, että tapoja epäonnistua on yhtä monta kuin on kaatunutta yritystäkin. Jokaisella on tarina kerrottavanaan, ja joskus niistä surullisimmista oppii eniten. Yleisimpiä syitä yrityksen kaatumiseen perustuen omaan kokemukseeni on huono suunnittelu, taloushallinnon hoitamattomuus, väärään ihmiseen luottaminen ja loppuunpalaminen. Kaikkein surullisimmat tarinat ovat niitä, joissa itse ei sinällään ole tehnyt mitään väärää, mutta yhtiökumppani on omilla toimillaan saattanut yrityksen konkurssiin. Yrittäjyys on aina riskinottoa, se on fakta. Vaikka kaikki palikat olisivat kohdillaan, ja yritys pyörisi tuottavasti, on aina mahdollista ulkopuolisen tekijän aikaansaama notkahdus ja sitä myötä yrityksen alasajo. Mutta kunnon yrittäjäluonne ei anna periksi, virheistä opitaan ja seuraavalla kerralla vältetään ainakin aikaisemmat sudenkuopat.

Aina kaikki eivät onnistu