Mitä eroa on johtajalla ja esimiehellä?

Useimmilla meillä on työpaikalla jonkinlainen esimies, tai tuttavallisemmin sanottuna pomo. Onko esimiehellä jotain eroa johtajan kanssa? Vai ovatko molemmat sama asia eri lailla sanottuna? Saadaksemme vastauksen meidän täytyy hieman miettiä näiden molempien määritelmää, ja myös sitä olisiko näillä asioilla myös jotain yhteistä.

Johtaja vastaan esimies

Jos ajatellaan virallista merkitystä, on johtaja yksinkertaisesti henkilö, jolla on alaisia, joilla taas on myös alaisia. Johtajan alaiset kuuluvat niin sanotusti keskijohtoon. On hieman kiinni siitä, miten suuresta organisaatiosta on kyse, onko keskijohdon alaisuudessa suoraan suoritusportaan alaiset, vai onko välissä vielä esimerkiksi tiimiesimiehiä. Monesti johtaja ja esimies niputetaan saman yleisnimikkeen “pomo” alle, mutta kun mietitään tarkemmin, on titteleillä hieman eroa.

toimitusjohtaja (CEO)

Johtaja esimerkiksi saa yleensä valita alaisensa: kun toimitusjohtaja vaihtuu, hän monesti käy ensimmäisenä läpi johtoryhmän. Jos jonkun yksikön johtajan työpanos ei tyydytä, tai kemiat eivät yksinkertaisesti vain kohtaa, silloin heidät tiputetaan ryhmästä pois. Harvoin tietysti yksiköiden johtajat suorastaan potkitaan pois, mutta yleensä he tekevät itse johtopäätöksen asioiden kulusta, ja etsiytyvät muihin töihin.

Esimiehet taas yleensä saavat alaisensa, eivätkä he voi vaikuttaa siihen mitenkään. Silloin heidän on mahdollisissa kemioitten yhteentörmäyksissä vain otettava lusikka kauniiseen käteen, sillä työntekijöiden irtisanomissuoja on hyvin vahva.

Johtajan ei siis periaatteessa tarvitse ymmärtää alaisiaan vaan toisinpäin. Toki hyvä johtaja tietysti on myös hyvä kuuntelija ja ottaa huomioon erilaisuudet ja erilaiset näkemykset. Esimiesten taas täytyy ottaa vakavasti alaisten kuunteleminen ja motivoiminen, koska heille on ne kortit käteen annettu ja niillä pitää pelata. Esimiehet myös seuraavat alaisiaan, heidän työtapojaan ja tehokkuuttaan, koska se on heidän tehtävänsä; heidän oma työnsä voi olla vaakalaudalla, jos alaiset eivät tee työtä niin kuin heidän pitäisi. Tästä kaikesta saattaa tulla johtopäätöksenä, että johtajan työnkuva on ihmisten suhteen helpompi: he miettivät suuret linjat ja strategiat, eikä heidän tarvitse pohtia niin sanottuja pikkuasioita. Johtajan tehtyä päätökset esimiehet kaavailevat käytännössä, miten ne toteutetaan, ja joutuvat monesti painiskelemaan asioiden kanssa, varsinkin jos kyseessä on esimerkiksi saneeraus tai resurssien vähentäminen.

Henkinen johtajuus

Tätä koko aihetta voidaan lähestyä myös sen kannalta, mitä oikeastaan on henkinen johtajuus. Parhaimmillaan nimittäin sekä henkinen että muodollinen johtajuus yhdistyvät yhdessä ja samassa henkilössä. Jotkut filosofit ja tutkijat ovat muotoilleet asian niin, että henkinen johtaja on sellainen joka persoonallaan, esimerkillään ja hyvillä puhe- ja kuuntelutaidoillaan pystyy nostamaan muiden kokemukset ja ajatukset aivan uudelle tarkastelutasolle. Silloin hänen arvonsa työyhteisölle on jopa suurempi kuin tehtävän edellyttämä muodollinen työpanos. Jos virallinen johtajuus lukee käyntikortissa tai organisaatiokaaviossa, henkinen johtajuus näkyy arvostuksessa. Henkisellä johtajalla on karismaa; hänen saapumisensa huomataan, hän ottaa oman tilansa. Hyvällä johtajalla on paljon hyviä ominaisuuksia, ja rakentavan kommunikaation avulla hän saa alaiset toimimaan, kuuntelemaan ja aktivoitumaan. Tässä voitaisiin nyt siis ajatella, että johtajan ja pomon erona on se, että johtaja työskentelee ja toimii avoimesti ja pomo taas suljettujen ovien takana, enemmän patistellen alaisia kuin todella johtaen.

Mutta jos nyt tulee mieleen, että johtaja on jotenkin arvokkaampi ihmisenä, ei se toki varmastikaan pidä paikkaansa. Myös pomo, esimies, voi olla todella oikea henkilö paikallaan, ja monessa roolissa työyhteisössä; välillä innostaja ja vastuunkantaja, välillä jopa erotuomari, tai valitettavasti joskus myös roskakori, johon kaikki kaadetaan. Esimiehen asema on siis haasteellinen, monipuolinen ja varmasti vaihteleva. Joten oltiinpa työyhteisössä missä roolissa tahansa, on takuuvarmasti parhainta puhaltaa siihen kuuluisaan yhteen hiileen!